keskiviikko 7. tammikuuta 2015

ItaliaMuistoja


Moni tietääkin jo mun asuneen vuoden ajan Italiassa, Milanossa, au pairin työtä tehden. Se on ollut yksi elämäni parhaimmista vuosista! En kadu hetkeäkään valintaani pitää välivuosi lukion jälkeen ja lähteä maailmalle. Ensimmäistä kertaa elämässäni matkustin Pohjoismaiden ulkopuolelle, lentokoneella! Voitteko kuvitella? 18-vuotiaana lensin vasta ensimmäistä kertaa lentokoneella! Huvittaa näin jälkeenpäin miten peloissani olin lentämisestä (lähinnä siksi, koska rakkaat ystäväni osasivat aika hyvin pelotella siitä miten vaarallista lentäminen voi olla).. No mutta kunnialla selvittiin ja olin turvallisesti Italiassa. Se oli niin jännittävää. Minä, nuori 18-vuotias nuori naisen alku, yksin aivan vieraassa maassa. Täytyy sanoa, että se oli rohkea veto. Tutustuin moneen nuoreen tyttöön, jotka olivat lähteneet au pairiksi heti valmistumisen jälkeen. He tulivat Ruotsista pienistä kylistä/kaupungeista. Heille taisi olla liian suuri pala lähteä isoon kaupunkiin, joten he palasivat koteihinsa jo heti alkumetreillä. Onhan se toki ymmärrettävää. Pienessä kaupungissa koko ikänsä asuneena on varmasti vaikeaa sopeutua suurkaupungin vilinään ja melskeeseen. Omalla kohdallani kävi kuitenkin päinvastoin..



Rakastuin Italiaan sillä sekunnilla kun ensimmäisen askeleeni otin ulos lentokoneesta. Okei mulla oli turhan paljon päällä ja ensimmäinen ajatus taisi olla hemmetti kun on kuuma. Muistan ajatelleeni että mun on pakko saada nahkatakki pois päältä HETI, eikä hetken päästä sillä muuten saisin lämpöhalvauksen. Ne oli juuri niitä päiviä kun lämpötila oli reilusti yli 30°C ja ilma niin kostea, että tuntui kuin olisin ollut höyrysaunassa VAATTEET PÄÄLLÄ.. En ehkä osannut pukeutua ihan soveltuvasti etelään matkatessa, koska enhän ikinä ollut käynyt etelässä! Eikä kukaan kertonut, että keskikesällä Italiassa ei taida tarvita nahkarotsia ja pitkiä housuja, hahah. No kuitenkin kaiken tämän paniikkihikoilu-kohtauksen jälkeen katselin ympärilleni ja olin lumoissani. Vuoria toisensa perään, italialaisten pölinä ympärillä. Miten kauniilta soinnuilta italian kieli kuullostikaan korvaan. Jo pelkästään se maan tuoksu ja se mitä näin sai minut rakastumaan maahan juuri siinä hetkessä.


Ensimmäiset pari kuukautta asuin pienemmässä kylässä hieman Milanon ulkopuolella. Asuimme aivan vuorien juurilla. En ollut ikinä nähnyt niin upeita, jylhiä vuoria, peltoja & kirkkaan sinisiä järviä niiden juurella, pieniä kyliä vierivierekkäin. Perus Tallinna-Tukholma-reissuissa olleelle tytölle ne olivat kaunein näky. Nyt tiesin myös miltä ne maantiedon tunneilla opiskellut nahkealehtisen ilmaston kasvit oikeasti näyttivät. Niin paljon outoja, erikoisia kasveja ympäristössä. Kaikki oli täysin uutta ja ihanaa. Ensimmäiset viikot menivät varmasti vain suu ammollaan kaikkea ihastellen. Kävin paljon tutkimusmatkailemassa yksinäni, silloin kun perheen pieni poika oli koulussa ja vanhemmat töissä. Saatoin pyöräillä ylös alas mutkaisia vuoristoteitä, käydä kävellen katselemassa kylää ja sen lähiympäristöä. Muutamia kertoja matkustin junalla viereiseen opiskelijakaupunkiin, Leccoon, shoppailemaan. Siellä tuli perheen kanssakin käytyä. Matkustimme myös pariksi viikoksi Etelä-Italiaan, pieneen rantakaupunkiin Viesteen lomailemaan. Se oli niin kaunis paikka! Valkoisia savirakennuksia, meri, vuoret, oliivipuupellot, pienet putiikit, ihmiset... Kaikki oli vain niin kaunista, sanoinkuvaamattoman kaunista.


Seuraavassa perheessäni olin myös parin kuukauden ajan. Pääsin asumaan aivan Milanon ydin keskustaan, parhaalle mahdolliselle alueelle! Sain siis mahdollisuuden tutustua hieman erilaiseen asumisympäristöön; suurkaupunkiin (varsinkin jos vertaa Hollolaan, kotipaikkaani täällä Suomessa) Perheessä oli niin suloiset lapset; kolme kuukautinen poikalapsi sekä 3-vuotias pieni tyttö. He valloittivat kyllä sydämen ja kova ikävä jäi! Pidin perheestä kovasti, mutta he olivat muuttamassa New Yorkiin vuodeksi perheen isän työn perässä. Olisi ollut siis aikamoista paperisotaa, jos olisin lähtenyt heidän mukaansa. Siispä etsin kolmannen perheen, joka löytyi onneksi todella nopeasti! Heidänkin perheensä oli niin lämminhenkinen, olivat melkein kuin oma perhe. Monilla Milanossa asuvilla on lisäksi loma-asunto vuorilla ja merellä, heilläkin oli. Pääsin perheen mukana heidän vuoristoasunnolleen, jossa keräsimme perheen ja host maman isovanhempien voimin oliiveja heidän pihapuistaan. Sain maistaa heidän omien oliivipuiden oliiveja, niistä tehtyä öljyä ja mikä parasta, isoäidin tekemiä tomaattikastikkeita! Ne olivat maailman parhaita<3


Milanosta vielä hieman lisää; se on mahtava kaupunki, korkeine, upeine rakennuksineen! Arkkitehtuuri on aivan omaa luokkaansa. Kaikki rakennukset ovat jylhiä ja koristeellisia; niistä kaikista olisi tehnyt mieli ottaa kuvia. Toisin kuin Suomen perus pahvilaatikkotaloista! On käsittämätöntä miten noin vuoden aikana oppii tuntemaan niinkin ison kaupungin kuin omat takataskunsa! Opin nopeasti käyttämään metroja, ratikoita ja busseja. Vuosi jälkeenpäinkin kun meillä oli reunion au pair ystävieni kanssa, muistin tarkasti vanhoja oikoreittejä, joita käytin joskus silloin! Milano on ihana kaupunki, enkä muuttaisi aikaani siellä mihinkään. Sain maailman parhaita ystäviä ympäri maailmaa, joiden kanssa vieläkin pidämme yhteyttä! Löysin oman tyylini (ennen kun olin se suomalainen junttityttö maaseudulta) ja opin todella paljon Italian kulttuurista! Ruoka, ihmiset, tavat jne eroavat valtavasti omistamme. Kulttuurishokkia mulle ei kuitenkaan koskaan tullu, vaikka jotkut sillä pelottelivat. Taisin jopa rakastua pariin komeaan italiaanoon. Oivoi!! Kävin paljon museoissa ja taidenäyttelyissä ja yleissivistin itseäni rutkasti vuoden aikana. Tein ja koin niin paljon asoita, että voisin jatkaa kirjoittamista niin pitkään (jo pelkästään luettelemalla lukuisat yökerhot, joissa kävimme ystävien kanssa :D ), ettei kukaan jaksaisi lukea postaustani loppuun.  Muistelen suurella lämmöllä ja rakkaudella aikaani, muistoja, ystäviä, kokemuksia, ruokaa, GELATOA (miten olin kokonaan unohtanut mainita italialaisen jäätelön??!!), yöelämää, italialaisten tapaa tehdä todella vahvoja drinkkejä, ihan kaikkea! Milan, you took my heart <3

Oletko itse käynyt koskaan Italiassa, ja juuri Milanossa? Millaisia muistoja Sinulle on jäänyt? Kuulisin mielelläni muiden au pairina olleiden kokemuksia, oli se sitten Milanossa tai jossain muualla maailmalla!! Toki kaikkien mielipiteet ja kommentit ovat tervetulleita :)

Ihanaa keskiviikkoa kaikille XXX

Lots of love, Mel



6 kommenttia:

  1. Ei vitsi, ihanalta näyttää! Mä en koskaan oo ollut Italiassa, vaikka aika paljon oon matkustellut. Täytyyki miettiä jos seuraavaks suuntais Italiaan, Milano näyttää ainakin tosi kivalta paikalta! Ja se kieli... niin kaunis!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos!! Nonnii eli hyvä aika käydä seuraavan kerran jossain päin Italiaa!! Jos päätät joskus lähteä Milanoon, niin kerron mielelläni parhaat nähtävyydet ja menomestat missä kannattaa käydä ;) Ja italian kieli on kyllä yks kauneimmista mitä tiiän!! Harmittaa vaan ku se on menny ihan ruosteesee itellä, ku ei oo tullu kuultua eikä puhuttuakaa hirveesti pariin vuoteen...

      Poista
  2. Näyttää kivalta! Voisin matkustaa Italiaan aina uudelleen ihan vaan sen ruoan ja gelaton vuoksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Ahhh gelato on maaaaaaailman parasta Italiassa <3

      Poista
  3. Poikkesin Milanossa vuosia sitten, tosin olin vain muutaman yön. Ihan ok paikka mutta myönnän ettei sävähdyttänyt niin paljon kuin etukäteen ajattelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olitko mihin vuoden aikaan käymässä siellä? Se vaikuttaa paljolti:) Muutama yö on myös melko lyhyt aika ehtiä käydä kaikkialla ja varsinkin niissä hyvissä paikoissa! Jos joskus menet uudestaan Milanoon kannattaa mennä alku kesästä, miesten muotiviikkojen aikaan ;) tai vaihtoehtoisesti loppuvuodesta naisten muotiviikkojen aikaan!! Talvi on todella harmaa ja tylsä aika Milanossa, kevät ja alku kesä taas loistavimpia! Myöhään kesällä Milanossa on niin kuumaa ja hiostavaa, että ihmiset lähtevät loma-asunnoillensa etelämpään meren rannoille tai vaihtoehtoisesti vuorille viileään, joten silloin kaupunki on lähes autio!

      Poista