torstai 13. elokuuta 2015

How Time Flies

Hui miten aika kuluukin nopeasti! Omista rippijuhlistani on huimat seitsemän vuotta ja viime sunnuntaina nuorimmainen siskoistani pääsi vihdoin ripille. Miten minun pienestä rakkaasta on tullut jo niin ISO?! Hui. Tässä alkaa tuntemaan itsensä melko vanhaksi (kuitenkin täytän jo 22-vuotta syyskuussa..) 

Vastahan hain siskoni lähes päivittäin päiväkodista ja leikimme hänen kanssaan ties mitä leikkejä. Vastahan hän lähti ensimmäistä kertaa kouluun. Muistan miten hassulta hän näyttikään koulurepun ulottuessa melkein nilkkoihin asti hänen lähtiessään tepastelemaan koulua kohti. Vastahan opetin häntä lukemaan ja laskemaan matematiikan laskuja. Teimme akrobaattisia temppuja, tanssimme, lauloimme, nauroimme. Pidimme hänen ollessaan todella pieni päivittäisiä halihetkiä. Se oli parasta koko päivässä. Vaikka olisi ollut todella huono päivä ja kiukutti, sai tämä pieni auringonsäde hymyn huulille. Niin teatraalisuudella, ilolla ja huumorilla täytetty tyttö! 

Kotoa pois muuttaneena harmittaa miten paljon on erkaantunut sisaruksista. Ennen olimme päivittäin saman katon alla; kokkasimme yhdessä, nukuimme yhdessä, katsoimme tv:tä yhdessä, saunoimme yhdessä. Kaikki asiat tehtiin yhdessä. Nyt näen siskojani hyvin harvoin. Isosiskoni muutti Lappiin opiskelemaan saamen kieltä ja sitä ennen hän opiskeli Kouvolassa. Itse olin vuoden Italiassa, sen jälkeen asunut Lahdessa ja nyt Jyväskylässä. Toinen pikkusiskoistani taasen muutti juuri Savonlinnaan opiskelemaan, joten olemme jokainen kaukana toisistamme. Se tietysti hankaloittaa entisestään tilannetta. Harmittaa miten en voi viettää aikaa heidän kanssaan niin paljon kuin haluaisin. Välillä tuntuu että en tunne heitä enää samalla tavalla kuin ennen. He ovat ajan kuluessa muuttuneet paljonkin, kasvaneet ja omaa identiteettiä on alettu muodostaa. Tottakai pidämme yhteyttä viestein ja soittamalla mutta ei sillä tavalla näe sitä muutosta mikä heissä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan.
No onneksi niistä hetkistä osaa sitten nauttia täysin sydämin kun pääsee siskoja näkemään ja viettämään aikaa heidän kanssaan vaikka niitä hetkiä harvemmin onkin!

No ei mulla tässä sen kummempaa muuta. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!! xxx


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kesän Ensimmäinen Mökkireissu




Viime perjantaina olin ensimmäistä kertaa tänä kesänä mökkeilemässä ihanien tyttökavereideni kanssa.. Oli niin ihanaa mennä perinteiselle kesämökkireissulle; paljon grilliruokaa, saunomista, kummitustarinoita, uintia ja nautiskelua, muurikkalettujen paistoa ja tietysti juoruilua hah. Kyllä sielu lepäsi kauniissa maisemissa!  Eikä pisaraakaan alkoholia mökkireissun aikana ;) Tällaisia reissuja kaipaisi enemmän, kun olisi vaan aikaa. Tuntuu että aina meinaa mennä ystävien kanssa työvuorot ja vapaapäivät ihan ristiin. No onneksi edes tämän yhden mökkireissun verran pääsi nauttimaan, ja aurinkokin meille pilkahteli mukavasti! 

Mitenkäs muiden viikonloppu meni? Pääsittekö nauttimaan auringosta ja ystävien seurasta?

Ihanaa tiistaita kaikille xxxx










torstai 25. kesäkuuta 2015

Anna tuulen puhdistaa Nostaa helmoja Heittää hiukset sekaisin

Ei vitsit miten ihana päivä! Mun rakas ystävä Laura on tullut takasin Suomeen 10 kuukauden vapaaehtoistyöskentelyn jälkeen!!!! En vois olla onnellisempi<3 En oo saanut aikaseksi kirjotettua tänne mitään ja aiemmista postauksistani käykin ilmi siihen liittyvät syyt (eli jos ette tiedä ja haluatte lukea, niin kurkatkaapa pari edellistä postaustani) Tänään sitten pitkästä aikaa päätin, että blogiin on nyt saatava uusia kuvia ja niin sitten lähdettiin kuvailemaan Lauran kanssa. Ihana ottaa kuvia sellaisen ihmisen kanssa, jolla on kuvasilmää, joka osaa ja neuvoo miten kannattaa olla kuvassa ja niin edelleen. Sen vuoksi saatiinkin TODELLA paljon onnistuneita otoksia ja meinasi tulla hieman valinnan vaikeus mitkä kuvat tänne julkaistaisiin. Vaikka tänään aurinko päätti olla paistamatta, tuli kuvista silti ihanan valoisia. Pieni tuulenvire sai hiukset kivasti heilumaan, joten kuvissa on juuri sopivasti liikettä! Kaikinpuolin superihana päivä hyvän ystävän kanssa; juteltiin kuulumisia ja musta oli niin ihana kuulla mitä kaikkea Laura ehti tekemään/näkemään/kokemaan 10 kuukauden aikana latinokulttuurista ja muutenkin vapaaehtoistyöstä! Melkein alkoi itseäkin kiinnostamaan kyseinen vaihtoehto, vaikkakin sain kyllä koulupaikan Jyväskylästä. Toisaalta työ muiden ihmisten hyväksi ja vielä matkustelu ja vieraiden kielin käyttö siihen lisättynä olisi mulle unelmien täyttymys ja yksi niistä asioista joita rakastan. No onhan tässä vielä hetki aikaa päättää mitä kesän jälkeen aikoo tehdä. 

Yritän tässä ottaa taas itseäni niskasta kiinni, jotta saisin kirjoiteltua enemmän teille ihanille lukijoille!! On tässä tullut jo surkuteltua ja masenneltua melko pitkään, mutta tietyt asiat vain vaativat aikansa yli pääsemiseen. Ei tässä vieläkään ihan parhailla mielin olla, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa! Ei muuta kuin ihanaa torstaita ja pian alkavaa viikonloppua kaikille! Olette ihania <3

Rakkaudella, Melanie



Cubus Jacket, H&M Top, H&M Trousers, Vila Sweater, Vagabond Shoes, From Italy Sunglasses 


Instagram @melaniesdiary
Twitter MelEdithMaria
Snapchat @melanooma
Pinterest melaniesdiary
WeHeartIt melaniesdiary

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Super tehokas porrastreeni

Käytiin viime viikolla ystäväni Ninnun ja Roosan kanssa tekemässä super super tehokas porrastreeni (jonka Ninnu oli meille suunnitellut)! Huh, kyllä pääsivät jalat tekemään tosissaan töitä. All you need is motivation and stairs. Tehtiin treeni siis Lahden urheilukeskuksessa, jossa on erinomaisia portaita tällaisia treenejä varten.

Alkuun tietysti hyvät alkuverryttelyt, jotta saadaan lihakset lämpimiksi ( varsinkin jalat ). Me hölkkäiltiin ja tehtiin erilaisia liikkeitä; x-hyppyjä, askelkyykkyjä ja niin edelleen. Nopeat venyttelyt ja eikun portaisiin.

1. kierros

Kävele portaat ylös astuen joka askelmalle. Riippuen portaiden pituudesta tee joko yhden kerran tai kahdesti. Kävele takaisin alas.
Kävele portaat takaisin ylös joka toiselle askelmalle astuen. Toista tämäkin 1-2 kertaa. Ja vielä
kävellen ylös joka kolmannelle askelmalle astuen. Ja tämäkin 1-2 kertaa.

Palauttele n. 1 min.

2. kierros

Toistetaan 1. kierros, mutta juosten. Elikkä 1-2x portaat ylös astuen joka askelmalle. Ja kävellen takaisin alas. Ja tämän jälkeen joka toiselle astuen 1-2 kertaa sekä joka kolmannelle astuen, aina kävelypalautuksella. 

Kierroksen jälkeen palauttele n. 1 min.

3. kierros

Tämä onkin jo hieman haastavampi kierros. Sama kaava toistuu niinkuin aiemmillakin kierroksilla. Eli ensin yhdellä jalalla kinkaten, joka askelmalle astuen 1-2 kierrosta. Sen jälkeen toisella jalalla sama setti. Sitten kinkaten joka toiselle askelmalle 1-2 kertaa peräkkäin kummallekin jalalle. Ja vielä joka kolmannelle askelmalle kummallakin jalalla 1-2 kierrosta.

Palautellaan taas n. 1 min.

4. kierros

Jos teit treenin kaverin kanssa niin tällä kierroksella otat hänet reppuselkään ja portaat ylös miten haluaa. Meistä osa meni joka toiselle astuen, osa joka askelmalle astuen, kävellen tai juosten. Jos puhtia riittää treenin lopussa vielä tarpeeksi voi jopa yrittää joka kolmannelle astuen tai yhdellä jalalla kinkkaamista.

Loppuun tietysti hyvät loppuverryttelyt ja venyttelyt!!

Hyviä treenihetkiä! ;)

-Melanie

tiistai 26. toukokuuta 2015

It is both a blessing And a curse To feel everything So very deeply

Huh. En tiedä mistä edes aloittaa. Mun elämässä on tapahtunut niin paljon kaikkea muutamana viime viikkona. Niin hyviä kuin huonoja asioita. Muuttohässäkkää. Muutin tosiaan kesäksi Lahteen töihin. Uuteen asuntoon asettuminen yksin on vienyt multa yllättävän kauan.. Varsinkin kun on tottunut lähes kahden vuoden ajan asumaan toisen henkilön kanssa. Nukkunut vieri vieressä joka yö ja sitä rataa. Ja kun se toinen henkilö ei enää olekaan läsnä, on se todella outoa. Yksinäistä. Vaikeaa.
On ollut uuteen työhön perehtymistä. Stressiä pääsykokeista (puolet hiuksista lähtenyt päästä sen takia). Ero poikaystävästä on kuitenkin ollut ehkä suurin syy siihen, etten ole pystynyt kirjoittamaan. En vain ole saanut mitään pään sisältä ulos. Ei minkäänlaista motivaatiota kirjoittaa. Ei inspiraatiota, ei aiheita, ei mitään. Ainoastaan kyyneleitä ja pahaa oloa.


Melkeinpä joka päivä jossain vaiheessa se tapahtuu; koko kropan valtaa aivan järkyttävän paha olo, tunne ettei pysty hengittämään kunnolla. Kyyneleet vaan virtaa vuolaasti. Näitä romahduksia on tapahtunut useita useita kertoja kahden viikon ajan. Saatan purskahtaa itkuun keskellä kaunista päivää kaupungilla. Se vain tapahtuu enkä voi estää sitä mitenkään... Vaikka ero ei toisaalta ollut yllätys ja yhdessä päätettiin että näin on parempi, en silti osannut kuvitella sen olevan näin iso asia. Että se tuntuisi näin pahalta. Näin mieltä piinaavalta.


Tilanteen ollessa mikä on, on pääsykokeisiin lukeminen ollut todella hankalaa. Aina kun yritän keskittyä lukemiseen alkaa ajatukset rullaamaan päässä. Lukemisesta ei vain tule yhtikäs mitään. Oon yrittänyt nähdä ystäviä niin paljon kuin mahdollista, jotta saisin muuta ajateltavaa. Ravannut baareissa pään täyteen vetäen yrittäen unohtaa tilanteen jossa elän (not the best idea, koska siinähän sitä vasta humalapäissään alkaakin murehtimaan... en suosittele..) Yrittänyt keksiä muuta tekemistä kuin kyyhöttää yksin kotona tyynyä halaten ja pohtien kuinka paskaa elämä välillä on. No paskaltahan se tuntuu varsinkin, kun oon ehkä yksi maailman tunteellisimmista ihmisistä. Kun joku tuntee iloa tai surua jostain asiasta, mulla ne tunteet on luultavasti 110% vahvemmat.


Kiroukseltahan se tällä hetkellä tuntuu, mutta kai tää kaikki helpottaa ajan kanssa. Näin mulle on uskoteltu ja samoin yritän itse itselleni sanoa. Malttamattomana ihmisenä en kuitenkaan osaa tai jaksa odottaa päivää, jolloin kaikki olisi hyvin. Jolloin olo ei olisi enää tällainen kuin nyt. Oivoi...
Nyt lähden suihkun kautta nukkumaan ja uneksimaan jostain paremmasta. Hyvää yötä rakkaat!!!!!!! Yritän saada hieman positiivisemman postauksen ensi kerralla. En tiedä koska ensi kerta tulee olemaan. Kuten nytkin meni muutamia viikkoja ennen kuin sain itseäni niskasta kiinni. Voi siis olla että kirjoitan jo huomenna uudelleen, ehkä muutaman kuukauden päästä. Who knows...







sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kc Professionalin hiusmallina

Viime viikolla Facebookia selatessani osui silmään KC Professionalin mainos, jossa he ilmoittivat etsivänsä hiusmalleja kevään trendejä esittelevään hiusmuotinäytökseen. Olen aina halunnut päästä hiusmalliksi ja vihdoin siihen olisi mahdollisuus, ja juuri sopivasti sillä juurikasvuni alkoi olla vähän turhankin pitkä.

Mallien valinta tapahtui tiistai aamuna, minkä jälkeen valituille henkilöille alettiin heti tekemään uusia, upeita hiuksia huippuammattilaisten toteuttamana. Mua hieman jännitti millaiset hiukset tulisin saamaan, sillä malleja valittaessa menin ryhmään jossa hiuksille saisi tehdä mitä tahansa. No, niinkuin ihanat kampaajammekin sanoivat, ei siellä kenellekään haluta rumia hiuksia leikata!

Päivä oli todella hauska, rento ja ihana! Kampaajat olivat älyttömän vitsikkäitä heppuja ja muut hiusmallit todella mukavia. Mun hiuksia alettiin laittamaan viimeisenä, joten päivä oli toisaalta myös melko puuduttava (varsinkin tällaiselle malttamattomalle typylle). Aamu kymmenestä noin kello neljään asti meni että mun hiukset olivat lopullisesti valmiit. Hiuksiani laittanut Antero tykkäsi sen hetkisestä väristäni, joten sitä ei lähdetty sen kummemmin muokkaamaan. Juureen laitettiin hitusen tummempi sävy ja pituuksiin laitettiin samaa sävyä kuin hiuksissani jo oli. Eteen laitettiin vielä vapaalla kädellä vaaleampia "raitoja, jotka näkyvät kivasti jos laitan päällimmäiset hiukset kiinni tai osan hiuksista korvien taakse. Pituutta lähti myös jonkin verran. Tykkään tästä uudesta pituudesta! Todella simppeli, kiva polkka. Värikin on tosi hyvä! Meille malleille käytettiin värjäyksen yhteydessä uutta Olaplex innovaatiota, joka korjaa, suojaa ja vahvistaa hiuksia aivan uudella tavalla. Se estää hiuksen rikkisiltoja katkeamasta käsittelyn yhteydessä ja samalla korjaa jo katkenneita rikkisiltoja, jolloin lopputulos on silkkisen pehmeän näköinen ja tuntuinen! Lisää Olaplexista voit lukea täältä!

Päivän päätteeksi oli muotinäytös, jossa uudet hiuksemme esiteltiin. Ja illan kohokohtahan oli mallina olemisen jälkeen päästä syömään herkullisia salaatteja ja munkkeja joita tilaisuudessa oli tarjolla, heh! Noo, ei nyt sentään. Olihan se onnellinen hetki, mutta tärkeintä on että pääsin mukaan päivään ja KC Professionalille malliksi esittelemään kevään trendejä. Kiitokset älyttömästi KC Professional sekä Antero ja Markku! Kyllä sai onnellisena lähteä päivän päätteeksi kotiin upeiden uusien hiusten kanssa ja varmasti tulen vielä joskus uudelleen koittamaan onnea, josko pääsisi kokemaan saman uudestaan! :)

Mitäs pidätte uusista hiuksistani? 

torstai 23. huhtikuuta 2015

I'm a sad girl I'm a sad girl

Dear Diary..
Anteeksi etten ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään. Tiedättekö joskus on niitä päiviä, niitä sellaisia kun ei vaan kykene mihinkään. Heräät, avaat silmäsi ja huokaiset syvään samalla kylkeä kääntäen ja päättäen jäädä sänkyyn vielä ainakin hetkeksi, ellei jopa koko loppupäiväksi. Ei kiinnosta, ei jaksa, ei ole aikaa, ei motivaatiota, ei energiaa.. Kysyt itseltäsi onko väärin, jos vain makaat paikallasi hiljaa silmät kiinni koko päivän.. On niitä päiviä, kun et ajattele mitään, päässä lyö tyhjää. Saatat yhtäkkiä tajuta tuijottaneesi samaa typerää huonosti maalattua kohtaa katossasi. Tai sitten käy niin kuin minulle tuossa yksi päivä; menin hissiin ja tuijotin kerrosten numeroiden vaihtumista hitaasti....1....2....3.....4.....5..  Hissi pysähtyi. Olin oikeassa kerroksessa ja tiesin kyllä sen, mutta jotenkin kävin niin hitaalla että jäin hissiin.. Havahduin vasta kun hissi alkoi mennä takaisin alaspäin.. Siinä sitten nolostuneena jäin alhaalla tervehtien kolmannen kerroksen vanhaa rouvaa. Päätin kävellä portaat.. Viime päivät töissäkin ovat menneet ihan omiin ajatuksiin uppoutuneena. Kollega on saattanut seistä vieressäni ja neuvoa mitä minun tulee tehdä seuraavaksi, mutta olen vain ollut täysin omissa maailmoissani.. Loppujen lopuksi on tullut vain sanottua "Okei, mä hoidan, joo joo kaikki kunnossa" siinä sitten samalla miettien mitähän se pyysi mua oiken tekemään..

Yhtenä päivänä tulin kotiin ja selailin Facebookin etusivua. Joku oli linkittänyt videon nuoresta pojasta jolla on harvinainen ihosairaus, joka rajoittaa hänen jokapäiväistä elämää. Katsoin videota ja kyyneleet vain tulvivat silmiini (olihan se koskettava video) En pystynyt millään lopettamaan itkua. Löysin samana päivänä pikkusiskoni minulle muutama vuosi sitten kirjoittaman kirjeen, kun olin lähdössä au pairiksi Italiaan. Lisää kyyneleitä.. Itkeä vollotin yksinäni sohvalla ja mietin miten hulluina seinänaapurit mahtaa mua pitää.. No ei siinä, ajattelin selata Instagramia, jotta saisin surumieliset ajatukset muualle.. Tietysti maailman söpöin kuva pienestä koiranpennusta sai mut taas kyyneliin. What is wrong with me???!! Oon ollut jo jonkun aikaa todella herkkänä, tunteet pinnassa. Pienimmätkin asiat on saaneet mut joko nauraa räkättämään vatsa kippurassa lattialla, olemaan raivoissani tai itkemään silmät ulos päästä. En vaan tajua.. Pelästyin jo kuollakseni että se asia, mikä on 99% varmuudella mahdotonta, olisi tapahtunut. Kyllä. Pelon sekaisin tuntein mietin pääni puhki, se ei ole mahdollista ei vain voi olla. Eihän? Kävin siis ostamassa raskaustestin ja THANK GOD se oli vain väärä hälytys.. En silti löydä minkäänlaista loogista selitystä tunnetilojeni vuoristoradalle.. No suurimmaksi osaksi olen ollut vain apea, hiljainen, etäinen, surullinen.. Muutto ja siitä aiheutuva tavaroiden sekasorto ja kaikki muut elämässä muutamien kuukausien aikana tapahtuneet asiat (mummon pois nukkuminen, parisuhdeongelmat jne...) ovat varmasti vahvasti kaiken takana. Eilenkin töistä päästessäni musta tuntui että saattaisin purskahtaa itkuun hetkenä minä hyvänsä. Tuntui vain siltä että kyyneleet yrittivät kaikin tavoin tunkeutua ulos silmistäni vaikka kuinka taistelin vastaan.. Outoa, hyvin outoa. Onneksi tässä mennään ehkä pikkuhiljaa jo parempaan suuntaan..

Eli tiedoksi kaikille jotka sitä ovat mahdollisesti miettineet, en ole lopettanut blogin kirjoittamista. Olen vain oikeasti ollut lähestulkoon koomassa, tilassa, jossa mitään ei saa aikaiseksi, mikään ei tunnu menevän niinkuin haluaa ja niin edelleen.. Inspiraatiota kirjoittamiseen ei siis ole ollut ja en kokenut kovin mielekkääksi ruveta kirjoittamaan itkukohtauksistani tai päivistä jolloin tuijotin vain seinää tai ikkunasta ulos.. Nyt kysyn vaan onko kenelläkään ollut samankaltaisia tilanteita? Onko tää ihan normaalia? Mitä mulle on tapahtumassa?

Toivon että kaikki tämä apaattisuus poistuisi pian ja saisin taas otetta kirjoittamiseen. No, ei muuta kuin ihanaa loppuviikkoa kaikille xx


torstai 9. huhtikuuta 2015

Mango Appelsiini Juustokakku





Tässä olisi lupaamani herkullisen juustokakun ohje!! Todella raikas, mutta ei liian makea! Suosittelen kokeilemaan <3

Pohja:
200g keksejä
100g voita
ripaus inkivääriä

Täyte:
4 liivatelehteä
1/2 dl sitruunamehua
200g mangotuorejuustoa
200g appelsiinituorejuustoa
2,5dl vispikermaa
1 rkl kookossokeria
1/2 tl vaniljasokeria

Pinnalle:
3 prk mango pilttiä
3 liivatelehteä
3rkl vettä

Hienonna pohjan keksit tehosekoittimessa. Sekoita joukkoon inkivääri ja sulatettu voi. Leikkaa leivinpaperista irtopohjavuoan (Ø24cm) kokoinen pala ja laita se vuoan pohjalle. Painele keksimuruseos pohjalle.

Upota liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. 

Vatkaa kerma. Sekoita tuorejuustot keskenään ja lisää vatkatun kerman joukkoon. Lisää myös sokerit.

Kuumenna sitruunamehu. Purista liivatteista vedet ja sekoita mehun joukkoon. Kaada jäähtynyt liivateseos ohuena nauhana täytteen sekaan ja sekoita tasaiseksi. 

Levitä täyte vuokaan ja laita hyytymään jääkaappiin 2-3 tunniksi tai yön yli.

Pehmitä liivatelehtiä kylmässä vedessä noin viitisen minuuttia. Puristä ylimääräinen vesi pois ja liuota kuumaan veteen. Lisää seos ohuena nauhana mangososeen sekaan. Kaada täytteen päälle ja anna hyytyä noin tunnin verran.

Irrota varovasti vuoasta ja koristele haluamillasi hedelmillä tai vaikka marjoilla! Nauti.

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

It's a beautiful day Don't let it get away


Pääsiäinen oli ja meni.. Se meni oikeastaan lähinnä töissä..Torstaina kun pääsin töistä kotiin, olin aivan loppu.. Lösähdin sohvalle enkä meinannut enää ylös päästä. Ihmisistä tulee ihan kreisejä näin pyhäpäivien aikaan.. Kauppa on yhden päivän kiinni, joten onhan sitä ostettava vähintään kuukauden ruoat kerralla.. Voitte siis kuvitella millasta hullunmyllyä se aiheutti. On aika rankkaa olla kaupan täti hahah..  No onneksi sunnuntaina sain rentoutua kun ihana ystävä tuli Lahdesta vierailulle tänne Jyväskylään. Leivoin meille maukasta juustokakkua ja yhdessä tehtiin nachovuokaa, nammmms! Oli jotenkin niin ihana pitää pienet kekkerit pitkästä aikaa, vaikka meitä olikin loppujen lopuksi vain kolme henkilöä paikan päällä ( noooh saatiinpahan syödä enemmän heh)! Mun oli jo jonkun aikaa tehnyt mieli mojitoja, joten näin pääsiäisen kunniaksi päätettiin ite väsäillä kyseisiä drinksuja ja oikein hyviähän niistä tuli! Ja aaaaaivan superia kun aurinkokin vähän pilkisteli ja piristi meidän päivää<3
Huomenna laitan tuon herkullisen juustokakun reseptin tänne blogin puolelle! Nyt oon vaan niin väsy pääsykokeisiin pänttäämisen, ennakkotehtävien tekemisen ja töissä käymisen takia eli pyhitän loppuillan elokuville ja sohvalla löhöömiselle!!

Ihanaa keskiviikkoa kaikille xxx

Rakkaudella, Melanie

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Mäkivedot + Porrasjuoksu

Tehtiin siis tuossa muutamia päiviä sitten Annin kanssa tehokas mäkivetotreeni! Syke pysyy korkealla ja ihan muutamilla sarjoilla saa hyvän treenin aikaiseksi! Kannattaa aina kuunnella omaa kehoaan ja tehdä sen mukaan toistoja ja sarjoja, MUTTA ei kuitenkaan kannata päästää itseään liian helpolla ;)

Juostiin siis 3x3 vetoja jyrkähköön mäkeen. Sarjojen välissä pidettiin noin 1-2 minuuttia palautusta. Sen jälkeen vielä 2 vetoa niin kovaa kuin jaloista lähti. Oman kunnon mukaan kyseistä treeniä on helppo skaalata! Jos kunto kestää ja haluaa haastavamman treenin, voi tehdä enemmän toistoja ja enemmän sarjoja. Tai päinvastaisessa tilanteessa vähentää toistoja esimerkiksi kahteen ja tehdä sarjoja sen mukaan mitä jaksaa. Siitä on aina hyvä lähteä lisäämään määriä samalla kun kuntokin kasvaa! Treeniä saa myös kevennettyä tai haastavammaksi mäen loivuuden/jyrkkyyden avulla. Ja sitten taas kunnon nousun myötä on helppo siirtyä pikkuhiljaa jyrkempiin nousuihin!

Me tehtiin vielä Annin kanssa mäkivetojen jälkeen hieman porrasjuoksua.. Täällä Jyväskylässä Harjulla on erinomaiset portaat treenaamista varten; pitkät, sopivan jyrkät ja niissä on muutamia pidempiä tasaisia pätkiä (kuvat eri paikasta!). Mentiin siis aina askelma-osuudet todella napakasti ja tasaisilla pätkillä kevyttä hölkkää.. Ei tarvinnut kuin kerran mennä ylös asti ja oltiin jo aivan hapoilla (tietysti edeltävät mäkivedot vaikuttivat myös asiaan, eihän meillä huono kunto ole heh)

Treeniä ennen (ja sen jälkeen) olisi hyvä tehdä jonkinlaiset verryttelyt, ettei ihan kylmillä lihaksillä lähde revittelemään. Perus hölkkää, ehkä muutamia kevyitä kiihdytyksiä, jalan heilautuksia ja nopeat lyhyet jalkojen venyttelyt! Muuten voi sattua inhottavia venähdyksiä/revähdyksiä ja niitähän ei kukaan halua tahallaan itselleen aiheuttaa!

No, ei muuta kuin nautinollisia treenihetkiä jos päätät lähteä tätä kokeilemaan ! Ja tietysti ihanaa keskiviikkoa! xx

With love, Melanie





tiistai 24. maaliskuuta 2015

Carrot Ginger Proteinpancakes


Tänään jo Instagramiin (@melaniesdiary) lisäsinkin kuvan tekemistäni protskupannareista, jotka valmistin tällä kertaa hieman eri reseptipohjalla kuin yleensä. Lupasin teille niiden reseptin, joten tässä se nyt olisi!!



Tarvitset:

4 kananmunaa
1dl spelttihiutaleita (ihan normaalit kaurahiutaleetkin käyvät)
1dl mitä tahansa proteiinijauhetta oli se sitten riisistä tai vaikka soijasta valmistettua!
2 porkkanaa
inkivääriä oman maun mukaan
ripaus ruususuolaa

Kaikki raaka-aineet heitetään blenderiin ja sekoitetaan tasaiseksi seokseksi! Paista sopivan kokoisia pannukakkuja kookosöljyssä pannulla! Nauti mieluisten lisukkeiden kera! Mä käytän aina hunajaa ja sen lisäksi jotain marjoja/hedelmiä! Tällä kertaa mustikoita, banaania ja kookoshiutaleita.

Kiitokset vielä Puhdistamolle resepti-inspiraatiosta! Tästä pääsette heidän Facebook-sivustolle, jossa päivittäin herkullisia, terveellisiä reseptejä ja vinkkejä.

Kuulen mielelläni mielipiteitänne, jos lähdette reseptiä testaamaan! Eli rohkeasti vaan kommentoimaan tänne xx

Rakkaudella, Melanie

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Today I am choosing happiness

Apua! Viimeisin postaus oli viime maanantaina.. Vai oliko? En muista enäää. Viime viikko meni kyllä jotenkin niin älyttömän nopeasti.. Kävin töissä, olin tosi puhkipoikkiväsyny oikeastaan koko hemmetin viikon, perjantai ja lauantaikin meni töissä (tuntuu melkein että asun työpaikallani, vaikka toisaalta mun työtunteja vähennetään kokoajan lisää...dammit) No sitten olikin jo taas maanantai eikä yhtäkään postausta koko viikon aikana.. NOT GOOD! Tänään ei oikein mitään sen kummempaa irtoa mun pään sisältä.. Toi eilen alkanut lumi/räntä/vesi/moskasade ja harmaus on saanut mut taas ihan melankoliseks.. Mihin se ihana aurinko katosi? Minne ne ihanat, jo melko lämpimät, keväiset päivät meni? Tulkaa takaisin!!!!! I need you, so so bad...

Mutta mutta! Tänään on kuitenkin tapahtunut jotain maailman parasta vaikka toi kamala ilma onkin pilannut fiilikset! Oon maailman onnellisin! Tänään nimittäin varmistui että sain juuuri sen kesäduunin, jonka halusinkin! No olisin ehkä ihan pikkuriikkisen hitusen mieluummin jäänyt kesäksi tänne Jyväskylään töihin, mutta täällä olevaan myymälään oli jo ehditty valita kesätyöntekijä ja Lahdessa oli paikka vapaana! Oon kyllä ihan sanoinkuvailettoman onnellinen ja helpottuneet fiilikset! Yksi asia hoidettu alta pois, joten jää enemmän aikaa keskittyä tuleviin pääsykokeisiin (ja ennenkaikkea niihin ihaniin ennakkotehtäviin, jotka oottelee valmistumista)!! Sain siis kesätyöpaikan Zatza-kenkäkaupasta! Loistava työpaikka tällaiselle kenkäfriikille, heh! Saattaa tarttua muutamat kengät matkaan kesän aikana!

Ei muuta kun ihanaa alkanutta viikkoa kaikille muruille! Jaan tätä mun onnellisuutta teille kaikille!! xxxx

- Mel



maanantai 16. maaliskuuta 2015

Life is too short to wake up with regrets

Olen miettinyt, miettinyt paljon asioita. Näin läheisen ihmisen pois nukkumisen myötä pakostikin tulee mielenpäälle paljon kaikenlaista. Se miten ei ollut toisen tukena tarpeeksi, ei ollut siellä silloin kun apua olisi eniten tarvittu. Ei vain antanut kaikkeansa. Katumus, se on mieltä piinaava tunne. Itseänsä syyllistää siitä ettei tehnyt aikaa tärkeille asioille, vaan kaikki muu omassa elämässä tapahtuva oli etusijalla. Ei laittanut asioita tärkeysjärjestykseen. Katumusta vahvempana tunteena tulee kuitenkin suru, tieto siitä että itselle tärkeä henkilö on lopullisesti poistunut keskuudestamme. Ja  siellä välissä se katumuskin pyörii; ei ole enää mahdollisuutta kertoa kaikkia niitä asioita toiselle, joita olisi vielä halunnut sanoa.. Miten tyhmältä tuntuukaan. Katumus on kuitenkin tunne, jolla ei kannata lähteä piinaamaan itseään pitkäksi aikaa. On vain hyväksyttävä se fakta, että se mitä on tapahtunut, on tapahtunut. Täytyy muistaa se tulevaisuutta ajatellen ja yrittää toimia jatkossa fiksummin, virheistään oppineena.

Liian usein unohdetaan kertoa läheisillemme kuinka tärkeitä he ovat meille ja kuinka heitä arvostaa. Unohdetaan sanoa rakastavamme ja välittävämme heistä. Unohdetaan että elämä on arvaamatonta ja kaikki sen tapahtumat ovat lopullisia. Elämä on turhan lyhyt tällaisten pienten, mutta samalla hyvin tärkeiden, merkittävien asioiden sanomatta jättämiseen. Keskustelin asiasta erään ystäväni kanssa ja kysyinkin häneltä, koska viimeksi olet sanonut esimerkiksi äidillesi, siskoillesi/veljillesi että rakastat heitä? Milloin viimeksi kerroit heidän olevan tärkeitä sinulle? Hän ei muistanut. That's my point! Ja tässä kohtaa myönnettäköön että olen itsekin sortunut samaan rikokseen. Ja sen takia herääkin mielessäni kysymys miksi? Miksi se on niin hemmetin ylitsepääsemättömän vaikeaa kertoa tunteistaan? Miksi pidetään itsestäänselvyytenä, että läheiset tietävät kyllä heidän olevan tärkeitä itselle? Eiväthän he voi tietää jos et koskaan sano sitä heille. En tarkoita sitä, että ihmisten pitäisi ryhtyä jenkkistaililla hokemaan rakastavansa läheisiään joka välissä, en ollenkaan. Silloin se mielestäni menettää jo turhankin paljon merkitystään, kun sitä jatkuvasti toistetaan. Sen sanomisesta tulee jokapäiväinen rutiini, tapa. Mutta vastakohtana sekään ei ole hyvä, ettei rakkauttaan muisteta lähes koskaan sanoa ääneen.

Ollaanko me suomalaiset vaan niin juroja ja samalla ujoja, että ei uskalleta avata itseään, ei kertoa tunteistaan? Onko se jokin ego-juttu, että tunteiden kertominen tekee henkilöstä herkkiksen? Sillä siksihän ei kukaan (ainakaan  suomalainen mies) halua tulla leimatuksi.. Eikö se vain kuulu meidän "kulttuuriin"? Mistä tämä johtuu? 

Nyt suosittelen ihan jokaikistä kertomaan läheisilleen mitä he teille merkitsevät, sillä koskaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Itsellä on omakohtaisia kokemuksia parikin kappaletta, jolloin on jäänyt sanomatta tärkeälle henkilölle miten paljon he merkitsivät minulle. Siinä vaiheessa vasta heräsi ja mietti miksei aiemmin ole saanut sanottua mitään, kun oli jo liian myöhäistä..  Se tunne on maailman kamalin, sitä ei kukaan halua kokea uskokaa mua!! Joten välittäkää, rakastakaa ja antakaa sen näkyä!!
Ihanaa maanantaita kaikille xx

Rakkaudella, Melanie