keskiviikko 21. syyskuuta 2016

tavallinen vai "täydellinen"?

Kuvat ja postaus ei yhteydessä toisiinsa, ovat osa kouluprojektia. isot kiitokset Millalle ja kiitos kun sain olla mallina hihi!!! Peace✌🏻️😘
ja sitten oman mielipiteeni julkaisemisen pariin>
Originaali ja muokattu kuva. 
Tavallinen ja "täydellinen" versio.
 Mikä kumpi parempi??
 Vaalitaanko nykyään ainoastaan "täydellisyyttä"?
 Onko ne epärealistisen virheettömät kuvat "täydellisiä", parempia, hyväksyttävämpiä?
 Ei rypyn ryppyä, ei finnejä, ei ihon epätasaisuuksia, ei luomia, ei silmä"pusseja". 
Pelkkää silkkiä vaan. 
Tuntunut jo pitkään, että nuorille, tai oikeastaan ihan ikään katsomatta kaikille, luodaan aivan valtavat paineet ulkonäön suhteen. 
Miten olla oma itsensä? 
Miten pitää itseään kauniina, kun yhteiskunta luo niin kovin vääristynyttä kuvaa "täydellisyydestä"? Miten hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, varsinkin jos oma identiteetti ei ole täysin vielä muodostunut, ja kaikkialla mainostetaan ja ihastellaan meikattuja, muokattuja ihmisyksilöitä?
 On kaikenmaailman _kauneus_ messuja ja tapahtumia; "tule ostamaan meikkejä, saat näillä itsestäsi kauniin" "näillä vinkeillä ja ihmeellisillä tuotteilla pysyt aina nuorena ja kauniina" "kauneuden salat: viisi kiloa meikkiä ja kolmetoista filtteriä". 
Kauhistuttaa nähdä _todella_ tälläytyneitä erittäin nuoria, ja toisesta päästä niitä hieman iäkkäämpiäkin, henkilöitä pyörimässä tuolla kylillä. Ja kuinka monista kuitenkin huokuu suuri epävarmuus. En tiedä. Kai mä en vaan osaa ymmärtää tällaista. Eihän kaikkea aina pysty ymmärtämäänkään, eikä kaikkiin kysymyksiin ole vastauksia. Itse olen oppinut arvostamaan luonnollisuutta ja aitoutta sen verran sopivasti ja paljon, joten siksi tällainen nykyinen kauneusihannointi menee vähän yli hilseen.. Eipä mulla muuta, tällaiset pohdinnat tänään!




lauantai 10. syyskuuta 2016

you cannot live your life to please others

huomasin joskus eläväni elämää, jossa Heillä "täydellisillä" oli suurin valta kaikessa. pukeuduin Heidän mielikseen, koska mitä itse halusin ylläni pitää, ei miellyttänyt Heitä. aloin epäilemään itseäni. meikkasin, koska meikitön Melanie ei kelvannut seuraan. meikkiä oli _pakko_ käyttää,jotta ihmiset hyväksyisivät minut. kävin paikoissa, joissa koin oloni ulkopuoliseksi, epämukavaksi, turhautuneeksi, riittämättömäksi, rumaksi jne vain koska He halusivat mennä. Heitä kehuttiin ja ylistettiin. minä olin vain minä. huomaamaton Melanie. itsetunto nollassa. Heidän mielipiteensä oli minunkin. "tää on ihana" -niin on. jos olit eri mieltä, olit väärässä. Heidän elämässä tärkeimpinä pitämät arvot myös minulle tärkeimpiä. mainostettiin "täydellisyyttä", omaa ulkonäköä, materiaa, sitä kuinka hyvin asiat ovat (lue: asiat eivät olleet hyvin), lisää materiaa. kunhan muille jäi mielikuva, että elämä oli _täydellistä_ koko ajan. 
MUTTA sitten, yhtenä kauniina päivänä tapahtui jotain odottamatonta. tapasin erään viisaan ihmisen, joka hetken tutustumisen jälkeen sanoi minun kelpaavan juuri tällaisena. kertoi minun olevan hyvä omana itsenäni. kertoi, että itseään täytyy kunnioittaa ja elää omien mielipiteiden mukaan. että pieni itsekkyys ei ole koskaan väärin. liian myötäilevä ja kiltti ei saisi olla. että olen kaunis ilman meikkiä. että olen oikein hyvä ilman mitään ylimääräistä. 
siinä sitten taisin löytää itseni. ei ole enää Heitä. ei ole enää pakko tehdä mitään vain sen takia, että miellyttäisi muita. ei tarvitse pelätä muiden tyrmäävän omia mielipiteitä tai yrittävän muokata olemaan jotain muuta kuin mitä on. ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on oikeasti hyvä olla omassa kropassani enkä koe tarvitsevani meikkiä tunteakseni oloani kauniiksi. niin mahtavia, sydämellisiä ja ennen kaikkea AITOJA ihmisiä ympärilläni joille minun ei tarvitse esittää mitään. olen oma itseni. olen minä, Melanie. koen olevani niin hemmetin onnellinen!
rohkaisen teitä rakkaat ihmiset!! uskaltakaa olla omia itsejänne älkääkä yrittäkö sulautua yhteiskunnan luomiin muotteihin "täydellisestä"!!