keskiviikko 21. syyskuuta 2016

tavallinen vai "täydellinen"?

Kuvat ja postaus ei yhteydessä toisiinsa, ovat osa kouluprojektia. isot kiitokset Millalle ja kiitos kun sain olla mallina hihi!!! Peace✌🏻️😘
ja sitten oman mielipiteeni julkaisemisen pariin>
Originaali ja muokattu kuva. 
Tavallinen ja "täydellinen" versio.
 Mikä kumpi parempi??
 Vaalitaanko nykyään ainoastaan "täydellisyyttä"?
 Onko ne epärealistisen virheettömät kuvat "täydellisiä", parempia, hyväksyttävämpiä?
 Ei rypyn ryppyä, ei finnejä, ei ihon epätasaisuuksia, ei luomia, ei silmä"pusseja". 
Pelkkää silkkiä vaan. 
Tuntunut jo pitkään, että nuorille, tai oikeastaan ihan ikään katsomatta kaikille, luodaan aivan valtavat paineet ulkonäön suhteen. 
Miten olla oma itsensä? 
Miten pitää itseään kauniina, kun yhteiskunta luo niin kovin vääristynyttä kuvaa "täydellisyydestä"? Miten hyväksyä itsensä sellaisena kuin on, varsinkin jos oma identiteetti ei ole täysin vielä muodostunut, ja kaikkialla mainostetaan ja ihastellaan meikattuja, muokattuja ihmisyksilöitä?
 On kaikenmaailman _kauneus_ messuja ja tapahtumia; "tule ostamaan meikkejä, saat näillä itsestäsi kauniin" "näillä vinkeillä ja ihmeellisillä tuotteilla pysyt aina nuorena ja kauniina" "kauneuden salat: viisi kiloa meikkiä ja kolmetoista filtteriä". 
Kauhistuttaa nähdä _todella_ tälläytyneitä erittäin nuoria, ja toisesta päästä niitä hieman iäkkäämpiäkin, henkilöitä pyörimässä tuolla kylillä. Ja kuinka monista kuitenkin huokuu suuri epävarmuus. En tiedä. Kai mä en vaan osaa ymmärtää tällaista. Eihän kaikkea aina pysty ymmärtämäänkään, eikä kaikkiin kysymyksiin ole vastauksia. Itse olen oppinut arvostamaan luonnollisuutta ja aitoutta sen verran sopivasti ja paljon, joten siksi tällainen nykyinen kauneusihannointi menee vähän yli hilseen.. Eipä mulla muuta, tällaiset pohdinnat tänään!




lauantai 10. syyskuuta 2016

you cannot live your life to please others

huomasin joskus eläväni elämää, jossa Heillä "täydellisillä" oli suurin valta kaikessa. pukeuduin Heidän mielikseen, koska mitä itse halusin ylläni pitää, ei miellyttänyt Heitä. aloin epäilemään itseäni. meikkasin, koska meikitön Melanie ei kelvannut seuraan. meikkiä oli _pakko_ käyttää,jotta ihmiset hyväksyisivät minut. kävin paikoissa, joissa koin oloni ulkopuoliseksi, epämukavaksi, turhautuneeksi, riittämättömäksi, rumaksi jne vain koska He halusivat mennä. Heitä kehuttiin ja ylistettiin. minä olin vain minä. huomaamaton Melanie. itsetunto nollassa. Heidän mielipiteensä oli minunkin. "tää on ihana" -niin on. jos olit eri mieltä, olit väärässä. Heidän elämässä tärkeimpinä pitämät arvot myös minulle tärkeimpiä. mainostettiin "täydellisyyttä", omaa ulkonäköä, materiaa, sitä kuinka hyvin asiat ovat (lue: asiat eivät olleet hyvin), lisää materiaa. kunhan muille jäi mielikuva, että elämä oli _täydellistä_ koko ajan. 
MUTTA sitten, yhtenä kauniina päivänä tapahtui jotain odottamatonta. tapasin erään viisaan ihmisen, joka hetken tutustumisen jälkeen sanoi minun kelpaavan juuri tällaisena. kertoi minun olevan hyvä omana itsenäni. kertoi, että itseään täytyy kunnioittaa ja elää omien mielipiteiden mukaan. että pieni itsekkyys ei ole koskaan väärin. liian myötäilevä ja kiltti ei saisi olla. että olen kaunis ilman meikkiä. että olen oikein hyvä ilman mitään ylimääräistä. 
siinä sitten taisin löytää itseni. ei ole enää Heitä. ei ole enää pakko tehdä mitään vain sen takia, että miellyttäisi muita. ei tarvitse pelätä muiden tyrmäävän omia mielipiteitä tai yrittävän muokata olemaan jotain muuta kuin mitä on. ensimmäistä kertaa elämässäni minulla on oikeasti hyvä olla omassa kropassani enkä koe tarvitsevani meikkiä tunteakseni oloani kauniiksi. niin mahtavia, sydämellisiä ja ennen kaikkea AITOJA ihmisiä ympärilläni joille minun ei tarvitse esittää mitään. olen oma itseni. olen minä, Melanie. koen olevani niin hemmetin onnellinen!
rohkaisen teitä rakkaat ihmiset!! uskaltakaa olla omia itsejänne älkääkä yrittäkö sulautua yhteiskunnan luomiin muotteihin "täydellisestä"!! 

perjantai 8. tammikuuta 2016

2016

Pitkästä aikaa tänään istahdin koneen äärelle ja ajatuksia rupesi virtaamaan pään sisällä. Pohdin viime vuottani kokonaisuutena. Mietin sitä kuinka paska vuosi se omalta osaltani loppujen lopuksi oli. Läpi kaikkien huonojen ja rankkojen asioiden, joita vuoden aikana tapahtui, onnistuin kuitenkin selviytymään siitä. Olen tässä ja nyt. Olen käynyt elämässäni niin paljon kaikkea läpi, että on ihme miten olen pystynyt elämään tähän asti puhumatta asioista sen kummemmin, ainakaan kenellekään ammattilaiselle. Pääni sisälle on kasautunut niin paljon tavaraa, että olisi toisaalta ihan hyvä purkaa niitä jollekulle. Kaiken läpikäymäni ansioista olen kuitenkin kasvanut niin paljon vahvemmaksi ja itsenäisemmäksi ihmiseksi. Se kaikki on kasvattanut minua ja toivon ainakin jollain tapaa tulleeni paremmaksi ihmiseksi.

No mitä se viime vuosi sitten piti sisällään? 
Pitkä parisuhde, joka ajautui riitaisaksi ja lopulta päätimme yhdessä eron olevan paras vaihtoehto. Vaikka siitä sovittiinkin yhdessä ja molempien osapuolien mielestä se oli ainoa oikea ratkaisu, ei se tehnyt asiasta yhtään helpompaa. Sydän oli särkynyt. Vuoden aikana tuntui moneen otteeseen ettei millään ollut enää mitään merkitystä. Monesti tuntui kuin koko maailma olisi jollain tapaa ollut mua vastaan. Elämä potki päähän ja kovaa. Itkin, paljonkin. Nauroin ehkä sitäkin enemmän. Tunsin olevani vihattu. Tunsin olevani rakastettu. Menetin paljon ihmisiä elämästäni. Kuitenkin olen onnellinen että olen saanut poistettua elämästäni negatiivisia ihmisiä, jotka ovat läsnäolollaan vähentäneet omaa onneani ja elämäniloisuuttani. Sitäkin enemmän olen saanut aivan älyttömän ihania, lämminsydämisiä uusia ystäviä elämääni. En olisi ikinä osannut kuvitella miten lyhyessä ajassa voi lähentyä jonkun kanssa niin paljon! Mutta näinhän se menee> Friendship isn't about who you've known the longest. It's about who walked into your life, said "I'm here for you" and proved it. Jouduin hyvästelemään isoäitini. Levätköön hän rauhassa korkealla pilviverhojen yllä<3 Sisälläni oli niin paljon vihaa, että hetkittäin tuntui se ajavan mut hulluujen partaalle. Oli opittava antamaan anteeksi, sillä kaunan kantaminen ja vihan sisällä pitäminen vain katkeroittaa ihmistä. Sen opittuani onnistuin unohtamaan niitä monia todella rankkoja elämässäni tapahtuneita asioita. Joskus on vain päästettävä irti tietyistä asioista, jotta omaa elämää pystyy jatkamaan hyvillä mielin. 

Tässä siis istuskelen ja pohdin mitähän vuosi 2016 tuo tullessaan. Ainakaan se ei voi olla huonompi edelliseen nähden!

Täytyy vielä kiittää niitä kaikkia rakkaita, jotka ovat olleet osa mun elämää jo entuudestaan ja kaikkia niitä ihania ihmisiä joihin sain viime vuoden aikana tutustua! Arvostan ja rakastan teitä kaikkia! xoxoxoxo



torstai 13. elokuuta 2015

How Time Flies

Hui miten aika kuluukin nopeasti! Omista rippijuhlistani on huimat seitsemän vuotta ja viime sunnuntaina nuorimmainen siskoistani pääsi vihdoin ripille. Miten minun pienestä rakkaasta on tullut jo niin ISO?! Hui. Tässä alkaa tuntemaan itsensä melko vanhaksi (kuitenkin täytän jo 22-vuotta syyskuussa..) 

Vastahan hain siskoni lähes päivittäin päiväkodista ja leikimme hänen kanssaan ties mitä leikkejä. Vastahan hän lähti ensimmäistä kertaa kouluun. Muistan miten hassulta hän näyttikään koulurepun ulottuessa melkein nilkkoihin asti hänen lähtiessään tepastelemaan koulua kohti. Vastahan opetin häntä lukemaan ja laskemaan matematiikan laskuja. Teimme akrobaattisia temppuja, tanssimme, lauloimme, nauroimme. Pidimme hänen ollessaan todella pieni päivittäisiä halihetkiä. Se oli parasta koko päivässä. Vaikka olisi ollut todella huono päivä ja kiukutti, sai tämä pieni auringonsäde hymyn huulille. Niin teatraalisuudella, ilolla ja huumorilla täytetty tyttö! 

Kotoa pois muuttaneena harmittaa miten paljon on erkaantunut sisaruksista. Ennen olimme päivittäin saman katon alla; kokkasimme yhdessä, nukuimme yhdessä, katsoimme tv:tä yhdessä, saunoimme yhdessä. Kaikki asiat tehtiin yhdessä. Nyt näen siskojani hyvin harvoin. Isosiskoni muutti Lappiin opiskelemaan saamen kieltä ja sitä ennen hän opiskeli Kouvolassa. Itse olin vuoden Italiassa, sen jälkeen asunut Lahdessa ja nyt Jyväskylässä. Toinen pikkusiskoistani taasen muutti juuri Savonlinnaan opiskelemaan, joten olemme jokainen kaukana toisistamme. Se tietysti hankaloittaa entisestään tilannetta. Harmittaa miten en voi viettää aikaa heidän kanssaan niin paljon kuin haluaisin. Välillä tuntuu että en tunne heitä enää samalla tavalla kuin ennen. He ovat ajan kuluessa muuttuneet paljonkin, kasvaneet ja omaa identiteettiä on alettu muodostaa. Tottakai pidämme yhteyttä viestein ja soittamalla mutta ei sillä tavalla näe sitä muutosta mikä heissä on tapahtunut ja tapahtuu koko ajan.
No onneksi niistä hetkistä osaa sitten nauttia täysin sydämin kun pääsee siskoja näkemään ja viettämään aikaa heidän kanssaan vaikka niitä hetkiä harvemmin onkin!

No ei mulla tässä sen kummempaa muuta. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!! xxx


keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Kesän Ensimmäinen Mökkireissu




Viime perjantaina olin ensimmäistä kertaa tänä kesänä mökkeilemässä ihanien tyttökavereideni kanssa.. Oli niin ihanaa mennä perinteiselle kesämökkireissulle; paljon grilliruokaa, saunomista, kummitustarinoita, uintia ja nautiskelua, muurikkalettujen paistoa ja tietysti juoruilua hah. Kyllä sielu lepäsi kauniissa maisemissa!  Eikä pisaraakaan alkoholia mökkireissun aikana ;) Tällaisia reissuja kaipaisi enemmän, kun olisi vaan aikaa. Tuntuu että aina meinaa mennä ystävien kanssa työvuorot ja vapaapäivät ihan ristiin. No onneksi edes tämän yhden mökkireissun verran pääsi nauttimaan, ja aurinkokin meille pilkahteli mukavasti! 

Mitenkäs muiden viikonloppu meni? Pääsittekö nauttimaan auringosta ja ystävien seurasta?

Ihanaa tiistaita kaikille xxxx