tiistai 26. toukokuuta 2015

It is both a blessing And a curse To feel everything So very deeply

Huh. En tiedä mistä edes aloittaa. Mun elämässä on tapahtunut niin paljon kaikkea muutamana viime viikkona. Niin hyviä kuin huonoja asioita. Muuttohässäkkää. Muutin tosiaan kesäksi Lahteen töihin. Uuteen asuntoon asettuminen yksin on vienyt multa yllättävän kauan.. Varsinkin kun on tottunut lähes kahden vuoden ajan asumaan toisen henkilön kanssa. Nukkunut vieri vieressä joka yö ja sitä rataa. Ja kun se toinen henkilö ei enää olekaan läsnä, on se todella outoa. Yksinäistä. Vaikeaa.
On ollut uuteen työhön perehtymistä. Stressiä pääsykokeista (puolet hiuksista lähtenyt päästä sen takia). Ero poikaystävästä on kuitenkin ollut ehkä suurin syy siihen, etten ole pystynyt kirjoittamaan. En vain ole saanut mitään pään sisältä ulos. Ei minkäänlaista motivaatiota kirjoittaa. Ei inspiraatiota, ei aiheita, ei mitään. Ainoastaan kyyneleitä ja pahaa oloa.


Melkeinpä joka päivä jossain vaiheessa se tapahtuu; koko kropan valtaa aivan järkyttävän paha olo, tunne ettei pysty hengittämään kunnolla. Kyyneleet vaan virtaa vuolaasti. Näitä romahduksia on tapahtunut useita useita kertoja kahden viikon ajan. Saatan purskahtaa itkuun keskellä kaunista päivää kaupungilla. Se vain tapahtuu enkä voi estää sitä mitenkään... Vaikka ero ei toisaalta ollut yllätys ja yhdessä päätettiin että näin on parempi, en silti osannut kuvitella sen olevan näin iso asia. Että se tuntuisi näin pahalta. Näin mieltä piinaavalta.


Tilanteen ollessa mikä on, on pääsykokeisiin lukeminen ollut todella hankalaa. Aina kun yritän keskittyä lukemiseen alkaa ajatukset rullaamaan päässä. Lukemisesta ei vain tule yhtikäs mitään. Oon yrittänyt nähdä ystäviä niin paljon kuin mahdollista, jotta saisin muuta ajateltavaa. Ravannut baareissa pään täyteen vetäen yrittäen unohtaa tilanteen jossa elän (not the best idea, koska siinähän sitä vasta humalapäissään alkaakin murehtimaan... en suosittele..) Yrittänyt keksiä muuta tekemistä kuin kyyhöttää yksin kotona tyynyä halaten ja pohtien kuinka paskaa elämä välillä on. No paskaltahan se tuntuu varsinkin, kun oon ehkä yksi maailman tunteellisimmista ihmisistä. Kun joku tuntee iloa tai surua jostain asiasta, mulla ne tunteet on luultavasti 110% vahvemmat.


Kiroukseltahan se tällä hetkellä tuntuu, mutta kai tää kaikki helpottaa ajan kanssa. Näin mulle on uskoteltu ja samoin yritän itse itselleni sanoa. Malttamattomana ihmisenä en kuitenkaan osaa tai jaksa odottaa päivää, jolloin kaikki olisi hyvin. Jolloin olo ei olisi enää tällainen kuin nyt. Oivoi...
Nyt lähden suihkun kautta nukkumaan ja uneksimaan jostain paremmasta. Hyvää yötä rakkaat!!!!!!! Yritän saada hieman positiivisemman postauksen ensi kerralla. En tiedä koska ensi kerta tulee olemaan. Kuten nytkin meni muutamia viikkoja ennen kuin sain itseäni niskasta kiinni. Voi siis olla että kirjoitan jo huomenna uudelleen, ehkä muutaman kuukauden päästä. Who knows...







sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kc Professionalin hiusmallina

Viime viikolla Facebookia selatessani osui silmään KC Professionalin mainos, jossa he ilmoittivat etsivänsä hiusmalleja kevään trendejä esittelevään hiusmuotinäytökseen. Olen aina halunnut päästä hiusmalliksi ja vihdoin siihen olisi mahdollisuus, ja juuri sopivasti sillä juurikasvuni alkoi olla vähän turhankin pitkä.

Mallien valinta tapahtui tiistai aamuna, minkä jälkeen valituille henkilöille alettiin heti tekemään uusia, upeita hiuksia huippuammattilaisten toteuttamana. Mua hieman jännitti millaiset hiukset tulisin saamaan, sillä malleja valittaessa menin ryhmään jossa hiuksille saisi tehdä mitä tahansa. No, niinkuin ihanat kampaajammekin sanoivat, ei siellä kenellekään haluta rumia hiuksia leikata!

Päivä oli todella hauska, rento ja ihana! Kampaajat olivat älyttömän vitsikkäitä heppuja ja muut hiusmallit todella mukavia. Mun hiuksia alettiin laittamaan viimeisenä, joten päivä oli toisaalta myös melko puuduttava (varsinkin tällaiselle malttamattomalle typylle). Aamu kymmenestä noin kello neljään asti meni että mun hiukset olivat lopullisesti valmiit. Hiuksiani laittanut Antero tykkäsi sen hetkisestä väristäni, joten sitä ei lähdetty sen kummemmin muokkaamaan. Juureen laitettiin hitusen tummempi sävy ja pituuksiin laitettiin samaa sävyä kuin hiuksissani jo oli. Eteen laitettiin vielä vapaalla kädellä vaaleampia "raitoja, jotka näkyvät kivasti jos laitan päällimmäiset hiukset kiinni tai osan hiuksista korvien taakse. Pituutta lähti myös jonkin verran. Tykkään tästä uudesta pituudesta! Todella simppeli, kiva polkka. Värikin on tosi hyvä! Meille malleille käytettiin värjäyksen yhteydessä uutta Olaplex innovaatiota, joka korjaa, suojaa ja vahvistaa hiuksia aivan uudella tavalla. Se estää hiuksen rikkisiltoja katkeamasta käsittelyn yhteydessä ja samalla korjaa jo katkenneita rikkisiltoja, jolloin lopputulos on silkkisen pehmeän näköinen ja tuntuinen! Lisää Olaplexista voit lukea täältä!

Päivän päätteeksi oli muotinäytös, jossa uudet hiuksemme esiteltiin. Ja illan kohokohtahan oli mallina olemisen jälkeen päästä syömään herkullisia salaatteja ja munkkeja joita tilaisuudessa oli tarjolla, heh! Noo, ei nyt sentään. Olihan se onnellinen hetki, mutta tärkeintä on että pääsin mukaan päivään ja KC Professionalille malliksi esittelemään kevään trendejä. Kiitokset älyttömästi KC Professional sekä Antero ja Markku! Kyllä sai onnellisena lähteä päivän päätteeksi kotiin upeiden uusien hiusten kanssa ja varmasti tulen vielä joskus uudelleen koittamaan onnea, josko pääsisi kokemaan saman uudestaan! :)

Mitäs pidätte uusista hiuksistani?