perjantai 8. tammikuuta 2016

2016

Pitkästä aikaa tänään istahdin koneen äärelle ja ajatuksia rupesi virtaamaan pään sisällä. Pohdin viime vuottani kokonaisuutena. Mietin sitä kuinka paska vuosi se omalta osaltani loppujen lopuksi oli. Läpi kaikkien huonojen ja rankkojen asioiden, joita vuoden aikana tapahtui, onnistuin kuitenkin selviytymään siitä. Olen tässä ja nyt. Olen käynyt elämässäni niin paljon kaikkea läpi, että on ihme miten olen pystynyt elämään tähän asti puhumatta asioista sen kummemmin, ainakaan kenellekään ammattilaiselle. Pääni sisälle on kasautunut niin paljon tavaraa, että olisi toisaalta ihan hyvä purkaa niitä jollekulle. Kaiken läpikäymäni ansioista olen kuitenkin kasvanut niin paljon vahvemmaksi ja itsenäisemmäksi ihmiseksi. Se kaikki on kasvattanut minua ja toivon ainakin jollain tapaa tulleeni paremmaksi ihmiseksi.

No mitä se viime vuosi sitten piti sisällään? 
Pitkä parisuhde, joka ajautui riitaisaksi ja lopulta päätimme yhdessä eron olevan paras vaihtoehto. Vaikka siitä sovittiinkin yhdessä ja molempien osapuolien mielestä se oli ainoa oikea ratkaisu, ei se tehnyt asiasta yhtään helpompaa. Sydän oli särkynyt. Vuoden aikana tuntui moneen otteeseen ettei millään ollut enää mitään merkitystä. Monesti tuntui kuin koko maailma olisi jollain tapaa ollut mua vastaan. Elämä potki päähän ja kovaa. Itkin, paljonkin. Nauroin ehkä sitäkin enemmän. Tunsin olevani vihattu. Tunsin olevani rakastettu. Menetin paljon ihmisiä elämästäni. Kuitenkin olen onnellinen että olen saanut poistettua elämästäni negatiivisia ihmisiä, jotka ovat läsnäolollaan vähentäneet omaa onneani ja elämäniloisuuttani. Sitäkin enemmän olen saanut aivan älyttömän ihania, lämminsydämisiä uusia ystäviä elämääni. En olisi ikinä osannut kuvitella miten lyhyessä ajassa voi lähentyä jonkun kanssa niin paljon! Mutta näinhän se menee> Friendship isn't about who you've known the longest. It's about who walked into your life, said "I'm here for you" and proved it. Jouduin hyvästelemään isoäitini. Levätköön hän rauhassa korkealla pilviverhojen yllä<3 Sisälläni oli niin paljon vihaa, että hetkittäin tuntui se ajavan mut hulluujen partaalle. Oli opittava antamaan anteeksi, sillä kaunan kantaminen ja vihan sisällä pitäminen vain katkeroittaa ihmistä. Sen opittuani onnistuin unohtamaan niitä monia todella rankkoja elämässäni tapahtuneita asioita. Joskus on vain päästettävä irti tietyistä asioista, jotta omaa elämää pystyy jatkamaan hyvillä mielin. 

Tässä siis istuskelen ja pohdin mitähän vuosi 2016 tuo tullessaan. Ainakaan se ei voi olla huonompi edelliseen nähden!

Täytyy vielä kiittää niitä kaikkia rakkaita, jotka ovat olleet osa mun elämää jo entuudestaan ja kaikkia niitä ihania ihmisiä joihin sain viime vuoden aikana tutustua! Arvostan ja rakastan teitä kaikkia! xoxoxoxo