Päivän mietteitä

Välillä sitä tulee miettineeksi, millaista olisikaan olla vielä lapsi? Elää huoletonta nuoruutta murehtimatta mistään? Pienetkin asiat tekivät silloin onnelliseksi. Ihan vain se, kun siskoni kanssa pääsimme kahdestaan Hollolasta Lahteen kiertelemään kauppoja Triossa. Se oli niin jännittävää. Tai se kun näki ystäviä. Miten iloiseksi se sai kun pääsi leikkimään ja tekemään asioita ystävien kanssa. Rikottiin ehkä yhdessä hieman sääntöjä, tehtiin tuhmuuksia. Elämässä oli niin paljon jännitystä silloin, kun oli vielä pienen pieni lapsi.

Tietysti täysi-ikäisyyden mukanaan tuoma vastuu ja vapaus tehdä mitä haluaa toi sekin tietynlaista jännitystä elämään. Ajatteli, että nyt mä olen aikuinen ja voin tehdä mitä vaan! Ja onhan se ihanaa kun kukaan ei ole määräämässä monelta pitää tulla kotiin, monelta on illallinen tai milloin saamme mennä minnekin. Kukaan ei kiellä syömästä karkkia vaikka joka päivä eikä vanhemmat ole soittelemassa perään kyselläkseen missä menemme. Tunne siitä, että itse saa päättää asioistaan on maailman paras.

Mutta ihan vain välillä. Näinä sateenjälkeisinä raikkaina päivinä. Kun tänään istahdin pihamme keinuun. Tulin miettineeksi sitä huolettomuutta ja pienistä asioista iloitsemista lapsuudessa. Kyllä sitä iloa näin kaksikymppisenäkin monista asioista saa. Ne vain ovat tietysti hieman erilaisia verrattuna lapsena olleisiin. Ihmisten pitäisi iloita enemmän siitä mitä heillä on; ystävistä, perheestä, poika/tyttöystävistä, ihan kaikesta. Ei mielestäni vaadita lottovoittoa tai paljoa kalliita esineitä ollakseen onnellinen ja iloitakseen elämästä. Itse koen olevani tällä hetkellä erittäin onnellinen siihen millainen elämäni on ja mihin suuntaan se on menossa.

Ihmiset nauttikaa elämästä!